sunnuntai 12. lokakuuta 2014

07.01.2014 KATSAHDUS CHINATOWNIIN JA VUOKRANMAKSUTAPOIHIN

Uusia elämän ääniä alkanut vallata mun yöunia; sen lisäksi että tuo juna paukuttaa raiteillaan niin myös seinänaapurit mekkaloivat koirineen päivineen huumebileidensä jäljiltä joka toinen yö... 
Talojakaan ne ei täällä päin maailmaa osaa rakentaa, kun seinistä tarvis ku painaa ni menee varmaan sormi läpi ja kun matkalaukun, jossa on rullat pohjassa, lasket asunnon lattialle se vierii huoneen toiselle puolelle, koska talo on hiukka kenossa.



Vuokrahan täällä luonnollisesti maksetaan samantien kun ovesta astutaan sisään ja shekillä, kiitos. Tätä tietämättä ja minulle etukäteen infoamatta vain tepastelin paikalle ja oletin voivani maksaa tilisiirrolla vuokraajalle. Täällä talon omistaja on hierarkian ylimmäisenä (luonnollisesti) ja tällä ykkösellä on joka asuntoa kohti päävuokralainen, joka huolehtii vuokran maksun omistajalle. Tällöin, siis nämä "kakkoset" voivat periä huoneen asukkaalta mitä tykkää ja maksaa vain vaaditun osuuden omistajalle, jolloin välistä jäävä summa jää kakkosten voitoksi. Mistään ei tarvitse raportoida eikä sopimuksia kirjoitella. Hyvä kun tiesi, että asuntoon on tulossa uusi asukas.
Brittany siis asui aiemmin huoneessa yksin ja vuokra oli $950/kk. Yhdestä makuuhuoneesta, kyllä. Kun minä tulin kuvioihin, vuokra nousi $1200/kk, joten $600/kk jaetusta makuuhuoneesta. Ja siis edelleen vuokranantajalle rahaa menee about $800, joten tälle päävuokralaiselle, Chelsealle jää $350 joka kuukausi. Yksi tapa tienata täällä rahaa. . .Noh, onneksi Britt oli maksanut koko vuokran etukäteen ja ja olin hänelle auki vain $250, eli sen ylimääräisen osuuden, joka jää hänen normaalivuokrastaan yli. 

Seuraava oli takuuvuokra, jota ei myöskään pyydetty (tai lähinnä annettu tilitietoja) etukäteen, mutta oletettiin kaiken olevan itsestäänselvää, joten maatille siis. Onneksi mukana oli äidin rinnakkaisluottokortti ja oma pankkikortti, että sain $600 kasaan, sillä olin unohtanut poistaa nostorajani kortilta.

Automaatilta saa nostettua $10-20 seteleitä. Suurempia tarvittaessa täytyy mennä joko oikealle pankin automaatille tai tiskille. Pankin omille automaateillekin pääsee vain paikallisella kortilla sisään (tai kärkkymällä nurkan takana, kun joku tulee ulos)

Tuo toisilla tienaaminen täälläkin on ihan yhtä lailla laitonta, mutta kukapa sitä vahtii. Jos itsekin olisin juoruamaan alkanut, olisi sekin kämppä alta lähtenyt- eikä se ongelma kuulostanut poistuvan paikkaa vaihtamallakaan. Hyvä puolihan tuossa oli se, kun dollarit sai kääntää euroiksi niin ei nipistänyt niiiiiin paljoa.
Ensimmäinen Suomi-ikävä; vuokranmaksutavat


Ensimmäinen Suomi-ikävä ja sen mukaiset kynnet piti lakata 

Chelsea ei siis näyttävästi luottanut ihmisiin, mitä niin rahaan tuli, jonka vuoksi sitä sotaa siitä väärinymmärryksestä piti käydä ennen kuin se nainen keksi idean saada vähän itselleen takaisin ja pyysi minua lounasseuraksi Chinatowniin. Mitäpä siinä pystyi sanomaan, varsinkin kun halusin nähdä paikkoja sekä saada mimmin luottamuksen ettei vastaavia tilanteita syntyisi.
Alkuhan meni ihan sujuvasti. Chelsea vei mut suosittuun Soup Dumplin paikkaan; Joe´s Shanghai.

Soup Dumplings
http://www.joeshanghairestaurants.com/chinatownstore_eng.html

Niille, jotka ette ole kokeilleet;
Dumplingit on pieniä taikinalevyjä, joiden sisään on laitettu joko lihaa tai kasvista ja taikina on kierretty sen ympärille. 
Ne on valmistettu joko höyryttämällä, keittämällä, perus- tai uppopaistamalla.

Keittodumplingit on samanlaisia, mutta lihan tms lisäksi pyörykän sisällä on liha/kasvislientä. 
Dumpling otetaan lusikkaan, puraistaan "huppu" pois ja imetään keitto, jonka jälkeen koko dumpling syödään. 

Aika vaivalloista alkuun, mutta aika halpoja ja täyttäviä. 

Kuvassa puuastia, jossa salaattipedin päällä 8 keitto dumplingia.







Molemmat syötiin 4 dumplingia ja juotiin yhet Tsing Tsao- oluet ja tultiin kylläisiksi. Dumplingit maksoi saman verran kun yksi olut eli sen $5. Chelsea tarjoutui maksamaan ja toivotti tervetulleeksi New Yorkiin.
Aina kun joku sanoi tuon mulle ja mainitsi samassa lauseessa mut ja New Yorkin niin aijijiajiajjaijiajaiiiiiii mikä fiilis!!!! ^_^ Mä olin vihdoin täällä! MINÄ, NEW YORKISSA!

Suurempi syy Chelsean hyväntahtoisuuteen oli tietysti selvää aika nopsaan syönnin jälkeen. Mä juoksin sen perässä viemään sen iPhonea huoltoon ja seuraamassa vierestä sen tupakanmyyntiä kadulla. Lopulta kahlattiin lumessa Trader Joe´siin ja mut oli tietysti ajateltu kantoavuksi. Ei siinä, alkuunhan tietysti mukisematta tein kaiken kun ajattelin olevani vaivaksi ihmisille ja tarjosihan hän mulle ruuankin.

Oli pakko saada kuva, kun kahvilan nimi oli niin osuva
itseäni ja kumppaniani ajatellen

Ehkä hyväkin, että oli muuta tekemistä niin ei ehtinyt ajatella huomista, ensimmäistä koulupäivää. Vaikka se jännitti, niin ei se silti niin pahaa jännitystä ollut kun sitä ajatteli että täällä kukaan ei tunne mua, eikä kukaan ikinä sais tietää Suomessa jos mokaankin vaikka kielen kanssa. Jep, näin itsetietoinen ja -kriittinen olen.
Sitten vaan kaikki paperit valmiiksi laukkuun ja unta palloon.