Säälittävän lyhyen "yöunien" jälkeen heräsin ja voin niin pahoin, että vietin vessassa sen aamun. Onneksi Tomi, vaikkakin hiukan kärttyisenä hänkin, teki mulle aamupalaa ja tilasi taksin Tampereen rautatieasemalle. Näinä hetkinä sitä kiroaa, että on mennyt joulukuussa ostamaan 9€:n tarjousliput 6:04 lähtevään junaan, vaikka lento lähtee klo 14:16 iltapäivällä...Siis yöpuku päällä, takki niskaan, kamat messiin ja turvamies mukaan.
Kun taksi kääntyi pihasta ja katoin pienenevää Amurinlinnaa, radiossa soi Sturm und Drangin Indian. Sen saattelemana junalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää!
Viisumin kanssa matkustaneille tiedoksi, että lähtöselvitys on mahdollinen vain tiskillä ei siis onnistu automaatilla! Tämä siksi, että jälleen kerran virkailijan pitää hyväksyttää ne tiedot, missä matkustaja tulee olemaan paikan päällä ja blaablaa...Arvatkaa säikähinkö, kun tein lähtöselvitystä ensin automaatilla ja tuli vain, että error- käy lähtöselvitystiskillä. Sitten vientitullin tiskille hakemaan leima tuoteluetteloon. Eli jos viet mukana kännykän tai tietokoneen tms. arvokkaampaa, tee siitä tietokoneella tuoteluettelo koodeineen päivineen ja hae leima tullin tiskiltä, että saat sen tuoda ilman veroja myös takaisin.
Niinakin tuli, joten käytiin kolmestaan Starbucksissa kahveilla. Hullunmakea kahvi maksoi 5€ ja pakko oli silti saaha puokkiin tuo mukin takana näkyvä rocky road sweetie ^^ Arvaa palasko heikko olo?
Heikon olon saattelemana ooteltiin vielä vähän lisää, kun joku oli kerrankin varannut sitä aikaa! Noorakin piipahti kesken muuttopuuhiensa hyvästelemään!
Ainiin, sain onneksi vaihdettua kentällä viimein yöpuvun arkivaatteisiin =D
Hyvästit on ollu vaikeita kaikkien kohdalla! Kentällä oli pahinta, kun joutui lähtemään kahta tuntia ennen turvatarkastukseen yksin ja jättämään saattajat portin toiselle puolelle. Mua ihan oikeesti jännitti ja pelotti ihan sairaasti, kun mä raahasin mun tavarat skannattavaksi ja peukalo keskellä kämmentä kun ekaa kertaa lennänkin yksin. Mä käännyin kattomaan et Niina ja Tomi tulee takas sisälle, ja mä pakkasin kamat siitä korista ja lähin vastakarvaan juokseen ulos turvatarkastuksesta. Vain sanoakseni vielä kerran hei, vain sanoakseni miten paljon välitän ja miten paljon mua oikeasti pelotti lähteä yksin.
Onneksi mä sain pienen kaverin -->
Se venas siinä mun kanssa portilla, kun odotettiin että istuinpaikkojen sijainnin perusteella kutsutaan koneeseen.
Ainakin koneessa oli tekemistä. Tosin nukutti niin vietävästi, että yritin nukkua siinä keskikäytävällä, vaikka ne vierustoverit siinä herätteli joka vessareissua varten erikseen. Kuuntelin siis Birdya ja katoin Great Gatsbyn.
GOODBYE FINLAND, HELLO AMERICA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti